Mitä nainen saa sanoa?

Osallistuin eilen MIBin järjestämään Röyhkeyskouluun. Ajatus röyhkeyskoulusta kuulosti erikoiselta, mutta halusin mennä kuulemaan enemmän Jenni Janakan ajatuksia, koska jonkin verran olen hänen tekemisiään ihannoineena seurannut 🙂

Mitä nainen voi sanoa? Tai miksei jotain voi sanoa? Ja kuka sen määrittää, mitä voi sanoa ja mitä ei voi sanoa? Jennillä oli hyviä ohjeita siihen, että ensin pitää tietää mistä itse pitää ja ei pidä. Ja missä on hyvä ja missä erityisen hyvä –  oma osaaminen pitää tuoda esiin.

 Alueuutisissa 19.2. klo 18.22 kertomassa MIBin toiminnasta
ja röyhkeyskoulusta. Alkaa 4 min kohdalta 🙂

Ja mitä sanotaan, kun sulle letkautetaan: “susta sais kivan koristeen”. Tähän ei Jennilläkään ollut heti näpsäkkää heittoa, mutta yleisöstä tuli pari kovaa vaihtoehtoa. Ensi kerralla aion kokeilla esim. “Mitä tarkoitat?” tai jos sanotaan, että “susta tulis hyvä sihteeri” voisi kommentoida “mä olisin mieluummin toimari”. 

Me kaikki 140 osallistujaa muistamme varmasti “srutsin kädet” aina tämän jälkeen. Se, miten omalla osaamisellasi voit hilata myös toista ylöspäin – ja pysyt siellä itsekin. Jos minä osaan jotain, se ei ole keneltäkään muulta pois. 

Emmi puolestaa jakoi ajatuksen “Rohkeusvartista”, jonka hän oli oppinut jostain (alkuperäistä lähdettä en muista, sorry!). Kerran viikossa suorita rohkeusvartti –  tee ne asiat, joita et muuten uskaltaisi tehdä. Soita se puhelu. Osallistu pitchaukseen. Anna haastattelu. Tee FB-live. 15 minuuttia kerran viikossa. Sitten kun se alkaa tuntua “hyvältä”, kasvatetaan se rohkeustuntiin. WAU! Mä luulen, että tämä me Ellun kans otetaan ehdottomasti käyttöön!! Vartti, kerran viikossa, ja perkele soitetaan ne puhelut, jotka on tähän asti jääneet soittamatta. 

Myös Aamulehti teki tapahtumasta jutun, gallup-videolla
mukana tietenkin 🙂 


Tässä ollaan Ellun kanssa samaan aikaan tuskailtu MAIKIN sloganin kanssa. Punaisena lankana toiminut “Keskitymme juontamiseen” on hyvä sisäinen ohje meille, mutta se ei toimi asiakkaalle päin – tämähän me siis tajuttiin muutama viikko sitten. Aluksihan tämä oli ihan HUIPPU ja epäreilu kilpailuetu, kun me KESKITYMME vain juontamiseen eikä kukaan muu tee niin.. Mutta hittoako sitä asiakasta kiinnostaa, jos me keskitymme VAIN juontamiseen, varmaan olis kivempi jos hoidettais vähän muutakin.. Ja niinhän me oikeasti tehdäänkin – hoidetaan se oma tontti ja PALJON päälle; mikitetään, suunnitellaan, somistetaan ja ollaan tilaajalle se luottopelaaja tapahtumassa. 

Ja nyt me ollaan ihastuttu uuteen ajatukseen:
Julkisuus ei ole ammattitaidon tae. Helvetin hyvä juontaja on. 
“MAIKKI – helvetin hyvät juontajat”

Vaan mikä meitä jarruttaa?? No se, että VOIKO noin sanoa? Siis ääneen? Siis julkisesti –  kaksi naista? Ollaanko liian raffeja, kiertääkö asiakkaat meidät kaukaa vai toimiiko se? Kiroilu, bisneksessä, naisilta? Onko tämä KOHTUUTONTA? 

Vai liikutaanko turvallisemmalla maaperällä
“MAIKKI – juontamisen luottopelaaja”


Mitä mieltä sinä olet? Google-markkinoinissa testataan nyt molempia, katsotaan mitä sieltä tulee.. Mut olis hyvä päättää ja saada pari mielipidettä, ennen kuin tilaillaan uusia käyntikortteja, vaatteita ym. matskua firmalle =D

Terkuin
Kati

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.