Uutta opetellen Au pairin kanssa

Meillä on nyt asunut Au pair talossamme kolme viikkoa. Katerina saapui bulgariasta ja on nyt hetkisen aikaa ehtinyt katsella tätä meidän perheen touhua =D Moni on kysellyt, että miten meillä menee ja miten Au pair on viihtynyt, joten tässä nyt hieman kuulumisia.

Au pairin tulo on helpottanut huomattavasti sen suhteen, että meillä ei ole enää jatkuvasti kaaos täällä kotona! On ihana tulla kotiin töistä, jumpalta tai palaverista kun  tavarat on paikoillaan. Ei tarvitse enää sokkeloida lelujen välistä ja kerätä niitä paikoilleen viimeisillä voimilla ennen nukkumaan menoa. Tiskikone on monesti tyhjennetty ja ai että siitä tulee hyvä fiilis! 🙂 Eli ihan tällaiseen arkiseen olemiseen Au pair on tuonut suuren helpotuksen. 

Katerinan kanssa keskustassa kierroksella ja pieni
pala hänen huoneestaan. 


Katerina on hyvin avulias ja mukava tyttö -meillä kävi siis tuuri. Sehän on silkkaa arpapeliä kun muutaman sähköpostin ja Skype-puhelun jälkeen päätät ottaa ventovieraan kotiisi asumaan, että miten ne kemiat kohtaa. Mutta meillä on onneksi mennyt hyvin. Painotimme heti alusta asti rehellisyyttä ja avoimuutta kommunikoinnissa, niin sillä pääsee jo pitkälle. 

Haasteen on tuonut meidän 2-vuotiaan uhmaikä, hän aika kovaa testaa nyt Au pairia. Että mitä saa tehdä ja kuinka tiukasti Au pair pitää säännöistä kiinni. Mutta hienosti on Venja jo tottunut Katerinan läsnäoloon, aina kyselee missä “tyttö” on, jos ei ole kotona ja tietää, ettei hänen huoneeseen saa kysymättä mennä. 

Vauva on myös alkanut nyt luottaa Katerinaan. Emina on ollut pienestä pitäen kova vierastamaan ja aluksi vierasti voimakkaasti myös Katerinaa, mutta nyt kun kolme viikkoa mennyt ja joka päivä hän on meillä arjessa mukana niin nyt pärjäävät jo ihan hienosti. 

Au pairin haussa me pidimme tärkeänä hyvää englannin kielen taitoa ja sitä, että on matkustellut tai ollut ylipäätään aiemmin ulkomailla, ettei tule heti koti-ikävä. Emme niinkään vaatineet pitkää lastenhoitokokemusta, koska tähän juttuun pääsee kyllä mukaan. Ainakin itsestä huomaa, että englannin kielen käyttäminen päivittäin on tuonut taas itselle varmuutta kielen puhumiseen ja se on alkanut taas sujumaan paremmin. Venjakin vastasi jo kerran “Thänks” Au pairille kun ojensi banaanin eli tarttuu se vissiin tuohon kaksivuotiaaseenkin sana kerrallaan =D Ja todella hienosti Katerina poimii suomenkielen sanoja ja ymmärtää Venjaa nyt kolmen viikon jälkeen hienosti. Saas nähdä, oppiiko Venja enemmän englantia vai Katerina suomea tämän Au pair -oleskelun aikana 🙂

Katerina on ollut muutaman tunnin yksin Eminan kanssa ja he pärjäävät hienosti. Muutoin kun olemme olleet poissa, niin Katerinan kanssa täällä on ollut jompi kumpi mummoista tai mun sisko auttamassa lasten kanssa. Näin Au pair saa pikkuhiljaa varmuutta, eikä heitetä heti kylmään altaaseen. Oletan, että pikkuisin askelin hyvä tulee ja varmasti jo tämän kuun lopulla uskaltanee olla sitten jo useamman tunnin molempien kanssa itsekseen. Minulle on tärkeää, ettei hän tunne painostusta asian kanssa ja on sitten hyvä fiilis ja tuntee olon varmaksi lasten kanssa. Vaikka osa onkin ollut sitä mieltä, että pitäisi jo yksin pärjätä. 

Tänään Katerina oli ensimmäistä kertaa yksin 1,5h molempien lasten kanssa, sovimme yhteistuumin, että kokeillaan miten menee 🙂 ja suht ok oli mennyt. Ainakin lapset olivat hengissä kotona, kun tulin töistä -se on pääasia <3 vaikka Venja olikin takapihalta yrittänyt karata lähinaapurin pihaan eikä ottanut Katerinan kieltoa kuuleviin korviinsa vaan juoksi karkuun *voi jestas* eli testaus on aikamoista. Piirrettyjä olivat sitten katsoneet, mutta samapa tuo kun on joku keino ratkaista tilanne kun yhteistä kieltä ei vielä ole. Ja pöydän ääressä olivat syömässä kun tulin, huippu juttu!

Pitkästä aikaa juontohommissa 5 päivää peräkkäin,
onneksi kuitenkin kotikaupungissa ja yöksi kotiin <3

Ainakin siis nämä ensimmäiset kolme viikkoa näyttävät hyvältä ja ollaan oltu tosi tyytyväisiä Katerinaan ja hänkin on viihtynyt meillä. Ollaan avoimesti keskusteltu, onko töitä liikaa, miltä lasten kanssa oleminen tuntuu, onko huone mukava jne. Aina sunnuntaisin katsotaan ensi viikon ohjelma läpi yhdessä, mitä mikäkin päivä pitää sisällään ja milloin hän työskentelee. 30h/viikossa on siis Au pairin työaika, joka kalenteriin voidaan ujuttaa.

Ja tokihan tässä on ollut myös itsellä oppimisen paikka ottaa apu vastaan ja tottua siihen, että kotona on nyt yksi ihminen lisää. Välillä huomaan, kun olemme vaikka lähdössä johonkin ja eteisessä häärää monta ihmistä niin alkaa ahdistaa, kun on niin tottunut hoitamaan asiat itse tietyssä järjestyksessä että on hankala ottaa apu vastaan. Mutta pitää antaa tilaa harjoitella, eihän kukaan ole seppä syntyessään.

Tässä nämä muruset <3

Lisäksi paperiasioissa kestää. Kävimme heti Katerinan saapumisen jälkeen poliisilaitoksella täyttämässä tarvittavat lomakkeet ja edelleen odotellaan päätöstä. Piti tulla postissa noin parissa viikossa.. Sen jälkeen vasta saa suomalaisen henkilöturvatunnuksen, voimme käydä verotoimistossa ym. Pankissakin saatiin tili auki, mutta verkkopankkitunnuksia ei saa, ennen kuin on tuo sos.turvatunnus. 

Huomenna aamupäivällä Katerina tekee meille lounasta, minä pääsen PT:n kanssa jumpalle ja isi on sillä aikaa lasten kanssa. Hieno työnjako, vaikka itse sanonkin;)

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.