Pervorehellisyys parisuhteessa

Olin maaliskuussa Tinder-treffeillä ja treffikumppanini pohti ääneen ihanne parisuhdettaan. Hän pohti, että olisi siistiä, jos voisi olla täysin rehellinen, suorastaan pervon rehellinen, kaikesta mahdollisesta ja mahdottomasta. Esimerkiksi, jos suhteen aikana ihastuu johonkin toiseen, niin olisi hienoa, että siitäkin voisi sanoa omassa suhteessa ääneen. Olin ajatukselle hetken aikaa todella skeptinen, koska itse olen ollut aina sitä mieltä, että miksi kertoa totuutta, jos se loukkaa toista. Valehtelu suhteessa ei ole mielestäni okei, mutta kyllä minä olen muokannut totuutta useamminkin kuin kerran suojellakseni toisen tunteita. Onhan sekin tavallaan valehtelua.

Kulunut vuosi on kuitenkin ollut aika silmiä avaava myös rehellisyyden näkökulmasta. Tajusin, että minun täytyy olla rehellinen treffikumppaneilleni, koska totuus tulee kuitenkin ilmi kirjan kanssa helmikuussa. “Ei tää johdu susta vaan musta” shaiba ei oikein toimi, jos oon kirjoittanut kirjaan, että kundilla oli vaan liian pieni pippeli! Aaahhahahaa….no haloo, en kai minä sellaista kirjoittaisi kenestäkään! Huomasin, että rehellisyys on kuitenkin pirun vaikeeta. Ei siitä niin vaan pääse irti, kun on 35-vuotta perustanut suhteensa kaunisteltuun totuuteen. Niinpä tuli vaan kadottua linjoilta pariin otteeseen, koska ghostaus oli muka parempi vaihtoehto, kun valehtelu…ja kerran ihan tietoisesti kyllä päätin valehdella, miksi en suostunut treffeihin, että helmikuuta odotellessa…

Mikään muutos ei kuitenkaan tapahdu hetkessä, joten ehkä tie rehellisyyteen tapahtuu pohdiskelun ja ghostaamisen kautta. Mitä enemmän olen asiaa pohtinut, sitä enemmän alan pitää rehellisyys ajatuksesta. Rehellisyys on kauhean vapauttavaa. Se, että ei tarvitse peitellä omia ajatuksia ja tunteita on helpottavaa. Pervorehellinen parisuhde vaatii kuitenkin yhtä pervon kumppanin. Onneksi törmäsin omaan pervooni vasta toukokuussa, jolloin olin jo valmiiksi kerennyt pohdiskella rehellisyyden iloja. Lisäksi Stefan oli alkumetreillä avoimempi asioistaan ja hänen avoimuus kannusti myös minua samaan. Oli helppoa kertoa omista kipeistä asioista, ajatuksista ja teoista, joista ei ole niin ylpeä, kun tiesi, että toinen ei tuomitse.

Kuva, Teppo Ristola Photography

Alusta saakka alkanut avoimuus synnytti meidän välille vahvan luottamuksen ilmapiirin, jota kumpikin haluaa suojella. Pieniltä valkoisilta valheilta tosin ei meidänkään suhteessa olla säästytty ja useampikin keskustelu on alkanut sanoilla “Anteeksi, mä valehtelin sulle eilen, mutta haluaisin nyt kertoa totuuden.” Rehellisyys hetkessä ei todellakaan ole helppoa, mutta parempi, että totuus tulee omaehtoisesti pienellä viivellä, kun ei ollenkaan. Se, että Stefan kertoo minulle pienistäkin asioista, luo minussa uskoa siihen, että hän kertoo myös meidän suhteen kannalta merkittävistä asioista. Sama pätee minuun. Olen nyt opetellut raportoimaan pienimmätkin jutut ja huomaan, että stressaan kertomisesta koko ajan vähemmän. Olen huomannut, että useimmiten Stefan nauraa (hyväntahtoisesti) mun tunnustuksille (esimerkiksi, että tanssin toisen miehen kanssa baarissa) ja ottaa ennemmin minut syliin, kun loukkaantuu epävarmuuttaan. Tällainen itsevarmuus miehessä on minulle ihan uutta ja voin kertoo, että se on muuten ihan saatanan seksikästä. Tämän hetkinen rehellisyys suhteessamme tuntuu siis pirun hyvältä. Luulen, että mikäli jatketaan tätä linjaa, me päästään vielä pervorehellisyyden asteelle, jossa suhteen ulkopuoliseen henkilöön ihastumisesta voi kertoa ilman, että toinen loukkaantuu. Aika näyttää.

Oman tähänastisen kokemukseni perusteella voin suositella rehellisyyttä kaikille. Ainakin kannattaa kokeilla.

Pervorehellistä tai ainakin pervoa päivää kaikille!

Toivoopi,

Tuuli-Elina

 

 

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.