Ikuinen läski

Oon nyt 8kk aikana ollut 3 kertaa dietillä. Eka yritys kesti päivän, toinen 2 viikkoa ja kolmas 3 viikkoa. Voin kertoo, että univaje ja imetys ei sovi yhteen laihdutuksen kanssa ja käteen jää vaan järjetön vitutus. Paino kyllä on joka yrityksellä(no ei sillä ekalla) tullut alaspäin, mutta mä en vaan jaksa tätä enää. Eikä tää oo mikään “poikkeusaika” mun elämässä vaan musta tuntuu, että oon ollu koko elämäni dietillä.

Tääkin mekko odotti kaapissa laihempia aikoja…

Oon painanut aikuisiällä 54-70 kiloa ja olipa se paino kummassa päässä tota haitaria tahansa oon aina kokenut olevani vähän lihava. Vaatteita ostaessa mietin aina “näytänkö tässä laihalta?” Jos koen saatua huijattua muutaman kilon, niin sitten vaate lähtee mukaan. Syödessäni suklaata mietin, että ei kyllä pitäisi, koska menee kylkiin. Voi jeesus sentään. Who gives a flying fuck!?

…mutta perjantaina päätin olla välittämättä
ja laitoin mekon rohkeasti päälle 

Tiedän, että tää on järjetöntä, mutta sitä pientä ääntä on tosi vaikea vaimentaa omassa päässä. Sitten, kun lukee juttuja jossa 6 lapsen äiti on kiivennyt fitness-lavalle viikko synnytyksen jälkeen niin tulee väkisinkin olo, että itse on vaan laiska ja saamaton, koska ei pysty samaan. Nyt oon alkanut miettiä, että miksi ihmeessä mun pitäisi pyrkiä näyttämään rasvattomalta kanafileeltä? Miksi en nauttisi näistä muodoista, mitkä mulla nyt on? Miksi en vaatteita ostaessani miettisi, että näytänkö mä näissä “Todella upeelta vai vaan upeelta?” ja tekisi päätöstä sillä perustein.

Ei muuta kun nokka pystyyn ja ulos!
Asenteestahan tää on kiinni 😉

Ketä oikeesti kiinnostaa onko mulla vatsamakkara tai kaks? No ei ketään. Kukaan ei myöskään tuu antaa mulle mitallia siitä, jos paino putoaa ennen raskautta oleviin lukemiin. Se ei myöskään vaikuta mun ammattitaitoon tai siihen millainen mä olen äitinä tai puolisona. En häpeile itseäni kotona, niin miksi mun pitäisi piilotella kiloja seinien ulkopuolellakaan. Tällä päivämäärällä heitän vaa’an varastoon ja keskityn pysymään terveenä ja upeana.

Terkuin,

Ellukka

0 Replies to “Ikuinen läski”

  1. Aivan huippu teksti! ❤❤ Osuit naulan kantaan. Ihan samat fiilikset ollu itellä. Aina sama et pitäis laihduttaa. Lasten synnytysten jälkeen hirveä kiire päästä hoikaksi. Ja hirveät vaatimukset itseä kohtaan: olla täydellinen äiti, uranainen, siisti koti ja vieläpä urheilla ja noudattaa tiukkaa ruokavaliota. Tuo on tosi puhetta mun elämästä toisen lapsen syntymän jälkeen. Kunnes nyt, 2 vuotta myöhemmin, kyllästyin totaalisesti. Kyllästyin täysin nuihin vaatimuksiin ja päätin et vaikka pysyn loppuelämän tämmöisenä "isompana" (aina olennot normaalipainoinen ja oikeastaan hoikkakin ollut). Minullakin paino vaihdellut mutta koskaan en oo tyytyväinen ollut. Olen päättänyt tehdä asioita joista nautin, enkä siksi et PITÄIS. Ja päätin noin 1 kk sit et syön ja liikun täysin sen mukaan miltä tuntuu enkä siksi et pitäis jotenki suorittaa. Ihan hyvin on sujunut. 🙂 Nimittäin oon muuttunut paljon rennommaksi ja tyytyväisemmäksi. Ja hyvää vauhtia vapaudun siitä et ulkonäkö jotenkin määrittäis minua. Niin kuin kirjoitit tuossa: ulkonäkö (ja ne muutamat vatsamakkarat) ei vaikuta siihen, mitä sä oot sisältä päin. Sisin on tärkein. Se et nauttii elämästä ja tykkää itsestään semmoisenaan kuin on! Ihanaa kesää sinulle upea nainen! ♡ ps. Olet todella tyrmäävän näköinen tuossa mekossa 😉

  2. Aamen! Hyvä Elina <3 ! Hyvinvoiva ja itsevarma on se kaunein esimerkki mitä voi maailmalle antaa! Asia erikseen jos se painonpudotus auttaa hyvinvointia ja terveyttä ja vaikka niveliä mutta.. Ja niinkuin sanoit, 57kg tai 70kg ja silti tuntuu siltä että jotain pitäisi tehdä.. ketä varten? <3 Rakasta itseäsi, oot oikeasti upea nainen <3 Ihanaa kun oot näin rohkea ja tämän jaoit, kiitos!

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.