Identiteettikriisi

“Ootko sä ihan pelkästään kotona?” multa kysytään usein, kun kohtaan uusia ihmisiä leikkipuistossa. ”Joo!’” mä vastaan eka ja sit jatkan ”tai tavallaan… ”
Työkentällä multa kysytään, että olenko palannut töihin? ”Joo!” mä vastaan “tai en tavallaan…” Tässä vaiheessa vastapuoli on yleensä hyvin hämmentynyt ja paikkailen sekavuuttani kertomalla lisää sekavuuksia esimerkiksi, että en missään vaiheessa varsinaisesti edes ole ollut pois töistä. Lapsen syntymän jälkeen en kuitenkaan työskentele samalla tavalla, kuin ennen lasta. Saati samanlaisia tuntimääriä. Joskus teen joka päivä jotain, joskus en tee viikkoon mitään.

Ehkä oikea vastaus olisi ”osittain”. Olen fyysisesti (ja henkisesti) lapsen kanssa kotona ja teen sitten välillä kuitenkin töitä. Mutta toisaalta niinhän kaikki muutkin ihmiset tekee? Onko se joku tuntimäärä, mielenmalli vai mikä, jonka perusteella määritellään, onko ihminen palannut ”töihin” vai onko ”pelkästään kotona”? Ne ihmiset, jotka lähtevät 8 töihin ja palaavat 17 kotiin ovat ainakin selkeästi töissä. Entäs ne äidit (tai isät), jotka ovat illat töissä ja päivät lapsen kanssa?



Yleensä pelastaudun keskustelusta kertomalla vastapuolelle, että olen yrittäjä, jolloin ymmärryksen lamppu syttyy useimpien pään yläpuolelle. ”Aaaah, no nyt mä tajuun. Miksi et heti sanonut?” Niin, miksi en aloita keskustelua tai vastaamista kyselyyn sanomalla, että olen yrittäjä ja keikkoja lukuun ottamatta hoidan työasiat kotoa käsin. Syy on siinä, että vertaan itseäni muihin yrittäjiin ja itseeni ennen lapsia ja koen jostain syystä häpeää.

En anna yritykselle kaikkea aikaani. En tee 10 vuotis- suunnitelmia, budjettilaskelmia tai stressaa suuremmin sen tulevaisuudesta. Tästä syystä koen olevani huonompi yrittäjänä, kun muut. Huomaan, että äidiksi tuleminen ja työskentelytavan muutos on nakertanut ammatillista itsetuntoani. 

“Yritän” nautiskellen suurella rakkaudella silloin, kun siltä tuntuu. Lapsi toisessa ja hiekkalapio toisessa kädessä. Ainoa selkeä tavoite on, että sen toiminta mahdollistaa sen, että saan pidettyä Tuukan vielä toistaiseksi kotihoidossa. En tiedä tekeekö se minusta vähemmän yrittäjän vai ei, mutta toisaalta onko sillä mitään väliäkään? Tarviiko tällaisen yrittäjän ja kotiäidin sekamuodon mahtuakkaan mihinkään yleiseen muottiin =)

Kriiseily terveisin,

– Elina

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.