Tällainen juhannus tällä kertaa???!!!

Helou, jos meinasit viettää Helsinki-päivää yksin kahden taaperoikäisen kanssa, niin tässä vinkki: ÄLÄ TEE SITÄ! 

Miten voi siis mahtua yhteen päivää niin paljon naurua, iloa, rakkautta kuin myös itkua, huutoa ja kiukkua???? *aaaargghhhhh*. Onneksi mulla on lehmän hermot ja jäätävä kärsivällisyys, kun olen lasten kanssa yksin.. muutakaan kun ei voi, mutta tässä “lyhyt” katsaus tänään tapahtuneeseen, mukavia lukuhetkiä:

Lähdimme Tampereelta hieman ennen kuutta ja ajoimme Helsinkiin. Lapset sai matkustaa yöpuvuissa, siirrettiin siis sängystä vaipan vaihdon kautta autoon, mutta uni ei maistunutkaan matkalla neideille kuin reilun puolen tunnin verran *great*. Ennen kasia oltiin lentokentällä ja sanottiin heipat reissuun lähtevälle isille <3. 


Sitten karautettiin tyttöjen kanssa loistokkaaseen Scandicin Grand Marinaan, Katajanokalle. Ihan huippupaikka ja vielä ihan mahtavaa asiakaspalvelua ennen matkaa puhelimessa ja saapuessa respan Patrikilta! Välikiitokset tähän. Kello oli tässä vaiheessa noin 8.30 ja ajatuksena oli: aamupala, kamat autosta huoneeseen (jonka saimme käyttöön heti aamusta, luksusta) ja sitten kohti Korkeasaarta, jossa tavattaisiin ystävät about 10.30-11 maissa.


Vaikkakin ravintolassa on leikkipaikka, se ilman aitoja on hieman haastava karkailuiässä olevan 1v 5kk kanssa =D Istutin neidit pöytään ja koitin sutjakkaasti hakea aamupalaa pöytään (tarjotin olis myös jees). Ensin kurkut, leipää, raejuustoa, peksua yms. ja tytöt syömään. Seuraavalla kierroksella mehua –> tällä välin reipas isosisko 2v 10kk on päättänyt lisätä suolaa sekä omaan että siskonsa annokseen “ihan vähän”. Kolmas kierros ja puuroa pöytään. Neljännellä kierroksella lisää paperia ja lisää mehua. Sitten koittaa ehtiä hakea myös jotain itselleen, ennen kuin lapset on saanut syötyä sen mitä syövät – keksillä voi onneksi ostaa 3 min lisäaikaa =D Nopee leipä ja peksut omaan nassuun, vähän jogurttiakin ehti syödä noin sadannella kierroksella buffan puolelle. Sitten ajattelen, että nyt lapset viihtyy leikkipaikassa, josko otan kuitenkin sen teen: VIRHE! Se tee jäi koskemattomana pöytään, kun pienempi neiti, joka on oppinut liudan uusia sanoja tulee pöytään vaippaa osoittaen ja sanoo “kakka”, jonka jälkeen päättää juosta karkuun. Ota toinen kiinni ja ala laittaa kenkiä takaisin, kun tällä välin toinen haluaa myös, että äiti jahtaa ja päättää ottaa lipat. Lupaa jahdata hetkeä myöhemmin hotellikäytävällä, jos nyt laittaa nätisti kengät itse jalkaan (ja näin päivän ensimmäinen uhkaus/kiristys/lahjonta -sarjastamme on käytetty jo hieman klo 9.30 jälkeen).

Kun vaippa on vaihdettu huoneessa, alkaa aamun aikainen herätys näkyä. Pienempi ei halua uutta vaippaa saatikka housuja jalkaan ja jotta päästäisiin lähtemään kohti Korkeasaarta, on parkkihallista olevasta autosta haettava vielä muutama kassi. (Tämän tiesin jo etukäteen, että on VIRHE pakata monta pientä kassia yhden ison matkalaukun sijaan, mutta autoomme ei olisi mahtunut kahta isoa matkalaukkua sekä tuplarattaita, joten tämä ratkaisu oli ainoa vaihtoehto). Siinäpä sitten aikani huutoa kuunneltua sain lapselle vaatteet takaisin ja pohdin, onko helpompi hallita a) vaunut sekä kolme pientä kassia vai b) lapset kävelee ja kolme pientä kassia  –> päädyin ratkaisuun b, VIRHE! Isompi oli onneksi tässä kohtaa vielä hyvin mukana ja innostui hissin nappien painamisesta mutta pienempi ei valinnut kertaakaan sitä suuntaa, minne olisi pitänyt mennä. Nyt alkoi jo hiki irrota, ja ensimmäinen viesti kavereille, että 11 on realistisempi tapaamisaika. 


Kun päästiin huoneeseen ja oli äidin aika vaihtaa vaatteet ja pakata reppu, että päästäisiin matkaan, niin isommalle ei yhtäkkiä käynyt mikään. Päivän toinen uhkaus/kiristys/lahjonta -sarjastamme käytettiin, “me ei lähdetä mihinkään, jos et nyt..” tyylikkäästi siinä heti tuntia myöhemmin. Tässä vaiheessa alkoi äidillä pipoa kiristää, joten molemmat neidit odottivat sitten vaunuissa pikaisen 10 min ehostuksen, pakkauksen ja vaatteiden vaihdon ajan. Matkaan päästiin hotellilta noin 10.40 vain todetaksemme, että seuraava venekuljetus Korkeasaareen lähtee 11.20. Puolen tunnin odotus Kauppatorilla, josta onneksi sai mansikoita ja seurailtavaa veneiden muodossa riitti. 

Perillä siis Korkeasaaressa “inasen” myöhemmin, kuin oli alunperin ajateltuna, mutta kuitenkin. Vastassa olivat ihanat ystäväni oman 9kk vauvansa kanssa, jotka antoivat myöhästymisen minulle anteeksi, kun ajattelivat, että on eri asia olla liikenteessä 1 aikuinen vs. 2 taaperoa kuin 1 vauva vs. 2 aikuista =D 

Korkeasaaressa onneksi meni mukavasti, eläimiä oli kiva katsella, molemmat vaipuivat salakavalasti uneen päikkäreillekin -ei toki niin, että olisin siinä välissä ehtinyt syödä. Kyllähän ensimmäinen heräsi, kun ruokaa oli tarkoitus tilata -mutta päivä sujui kivasti ja oli mukava nähdä ystäviä. Tähän lisätään myös, että onneksi Korkeasaaressa on hyvät lastenhoitotilat, koska pienempi teki reissun aikana kolmet kakat, joista yhdet tuli housuista läpi. Neljännet vielä hotellilla. Bueno. 

Ennen takaisin lähtöä napattiin vielä ukkoskuuro siinä kun jätskillä oltiin. Onneksi oli pieni katos, mutta hieman märkä ja kolea fiilis kuuron jälkeen oli. Ei muuta kuin veneella kohti Kauppatoria 15.40, eli mukavastihan päivä Korkeasaaressa sujui. Esikoisen mielestä kuitenkin veneellä meno oli parasta päivässä 🙂

Paluumatkalla hotellille pysähdyttiin vielä maailmanpyörään, jossa päästiin 4 kierrosta ja se oli kaikista meistä tosi kivaa. Sai kiipeillä penkeillä, oltiin korkeella, näki kauas ja sai hyviä kuvia. Takaisin hotellilla oltiin juuri sopivasti 16.50 kun Pikku Kakkonen alkoi. Evästä neideille ja äidille 15 min uppoutuminen omaan puhelimeen *huh*

 


Illalla ohjelmassa oli saunomista. Hieman kolean päivän jälkeen oli ihanaa, että saunaan oli mahdollista mennä 17-22 eli koko illan! Sen on muuten kumma, että kun menee saunoon kahden alle 3-veen kanssa, niin lauteille olleet 4 muuta saunojaa katoaa kukin vuorollaan ja lopulta saa saunoa ihan rauhassa omalla porukalla =D =D  että rentouttavia löylyjä vaan kaikille. Samalla järkytettiin heistä kahta, ilmeisesti saksalaista turistia, tuomalla “vauva” saunaan. Kauhea huoli oli, ettei ole liian kuuma ja onko nyt OK ja miten jaksaa saunoa. Tähän ei muuta voi sanoa, kuin “Welcome to Finland”, totesin, ettei ole hänelle ensimmäinen kerta, johan sitä tuohon ikään mennessä on ehtinyt abouttirallaa vuoden verran saunoa =D 

Saunan jälkeen alkoi pitkä päivä jo näkyä ja iltapalaa otettiin jo 18.45 ja siitä hetimmiten iltatoimille. Huoneessa on iso parivuode ja tarkoitus oli kaikkien tässä nukkua yhdessä, mutta Venja keksi, että voisi tehdä oman pesän pienelle sohvalle. Ei muuta kuin sohva sivuvaunuksi sänkyyn -toki kysyin, että eikö se olisi Eminalle passelimpi (oli oikeesti loistava idea), koska on reunat, niin Emina ei pääsisi putoamaan ja hän saisi olla äidin kanssa isossa sängyssä. “Ei, minä haluan nukkua sohvalla” -selvä homma. 

Pienempi nukahti nopeasti äidin kainaloon isoon vuoteeseen ennen puolta kasia ja isommallakin alkoi silmät lupsua. Jostain syystä ajatus “menisikö tämä näin helposti” -iskeytyi päähäni. VIRHE! Sitten alkoi perusralli: “haluan vettä”, “äiti multa tulee kakka”, “äiti haluan isoon sänkyyn”, “haluan kotiin” “ei mua väsytä yhtään”. Jaaaaaa laskeminen sataan alkoi (kymmeneen laskeminen ei riitä alkuukaan). Myös taas annan itselleni pointsit tosi kasvattavista uhkaus/kiristys/lahjonta -sarjastamme, “jos et nyt nuku, niin me ei mennä huomenna mökille” tai “saat vettä, kun ensin rauhotut” ihan mainitakseni muutaman malliesimerkin.


Paikasta en tinkinyt, koska hän oli sen itse valinnut. Ja onneksi se unikin vihdoin koitti. Ensimmäisenä soitto ystävälle ja minibaarista pieni pullo punaviiniä (se piti kuvatakin, mutta näköjään lasi tyhjeni tämän kirjoituksen aikana). 

HUOKAUS!!!!!! Ja huh, on kyllä ollut sellaista vuoristorataa tämä päivä. Selvittiin ja iloakin oli paljon, mutta oli tämä hippasen verran raskaampaa kuin etukäteen osasin ajatella. Nyt ei muuta kun itsekin unta palloon, aamusta taistelutanner tärähtää taas heti klo 6 jälkeen. Aamupäivän ohjelmaa en ole vielä suunnitellut, mutta päikkäriaikaan ajellaan sitten ystäväni mökille jatkamaan juhannusta.


MAHTAVAA JUHANNUSTA IHAN KAIKILLE -JA TSEMPPIÄ, SINÄ(KIN) OLET HYVÄ ÄITI!!! 




Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.