Miten ja miksi laihduin 10 kiloa?

Muistatteko viime kesän hullut helteet? Mäkin muistan, koska vedin pihaa päästä päähän askelkyykkykävelyä ja hikoilin kuin pieni sika. Sain viime keväänä ajatuksen, että jos vaan jossain vaiheessa meidän Cheertiimin aukeaisi nousijan paikka tekisin kaikkeni, että saisin sen. En siis ollu ikinä noussut, että ei mulla ollut mitään kokemuspohjaista tietoa millaista se on, mutta ajattelin, että siinä roolisi saisin parhaiten hyödynnettyä mun nuoruuden voimistelutaidot ja ajatus “lentämisestä” oli koukuttava! Kesän alussa nousijan paikka sit oikeesti avautui ja siitä lähti mun tavoitteellinen treenaus.

Kysymättäkin tiesin, että mun heikkous oli keskivartalon pito ja pieni vatsalihas erkauma tästä todisteena. Lisäksi koin itse itseni vähän raskaaksi ja ajattelin, että jos saan painon alle 60 kilon niin sitten ei tarvitsisi miettiä “kuoleeko” nostajat mun alle. Oikeasti sillä ei ole nostajien kannalta väliä väliä painaako nousija 63 kiloa vai 58 kiloa, koska keveys tulee oikeasti tekniikasta. 5 kilolla on kuitenkin omassa tekemisessä ja jaksamisessa todella iso ero joten aattelin, että ei siitä ainakaan haittaa ole. Kerrankin olin fiksu ja hain apuja projektiin. Ensiksikin aloitin Fitfarmin Superdietin Matias Koistisen johdolla ja koska naapurustossa asuu tän universumin paras fysioterapeutti, Elisa Vaara, niin hain lisäapua vatsalihas erkaumaan sieltä ovelta. Heinäkuu ja elokuu menikin sitten ruokavaliota noudattaen ja helteessä treenaten. Tällai jälkikäteen mietittynä niin jestas millä motivaatiolla mä vedin!!! Kuka oikeesti jaksaa vetää kuntopiiriä 30 asteen helteessä….

Heinäkuu 2018,63kg ja Helmikuu 2019,54kg

Heinäkuussa joukkueen höntsytreeneissä pääsin sit jo vähän testailemaan nousemista ja tiesin, että tää on se paikka mitä haluun tehdä. Syksyllä puntari näytti halutun 5 kiloa vähemmän ja tunnistin itsestäni myös sen kadonneen keskivartalon. 1,5 kuukauden rutistus palkittiin myös valmentajien toimesta nousijan paikalla….en tiedä vakuuttuiko ne mun motivaatiosta vai ajatteliko ne, että en lopeta hiillostusta, jos en tuu valituksi 😉 😀 Fiilis oli joka tapauksessa ihan huikee!!!!!

Matka ei kuitenkaan päättynyt tähän, oikeastaan se vasta alkoi tästä. 1,5 kk tehotreenin aikana selvisi monia asioita…Elisa huomasi esimerkiksi, että mun pakaralihas ei aktivoitunut juuri ollenkaan vaan reidet tekivät pakaran työt. Tämä kompensaatio aiheutti ongelmia mm.polviin ja jäätäviä kiristyksiä sisäreisiin. Myös yksi toinen fyssari sanoi mulle syksyllä, että harvemmin näkee noin KUOLLUTTA PERSETTÄ!!! Kuolleen ahterin lisäksi vatsalihas erkauma ei luonnollisesti kadonnut näin lyhyessä ajassa vaan senkin parissa piti jatkaa nyhväystä. Tällaiselle nopea tempoiselle ihmiselle otti lujille, että kroppa ei korjaantunut hetkessä. Skolioosin ja kahden raskauden runtelema kroppa ei oo kuitenkaan ehkä se ihan helpoin…

Kyllästyin kotitreenaamiseen tosi nopsaan syksyllä ja vähän aikaa kävin vaan joukkueen treeneissä. Jouluna meni kuitenkin hermot omaan saamattomuuteeni ja vaikka paino ei ollut noussut niin muuten olo oli turvonnut ja kaamee. Liian vähän oikeata ruokaa ja liikaa herkkuja aiheutti myös väsyneen olotilan josta halusin eroon. Niinpä hyppäsin Fitfarmin sivuille jälleen kerran etsimään pelastusta. Ensimmäinen alkava valmennus fitfarmin sivuilla oli Bikinifit 30 challenge, joten painoin sen ostoskoriin enempää miettimättä. Samassa herkkukrapulassa ostin myös salikortin Fressi Sykkeelle. Tammikuu menikin sit Kalmin Sadun johdolla treenatessa ja dietti sulatti ihan jäätävän määrän rasvaa ja painoa lähti 3-4 kiloa. Yhtäkkiä olinkin samassa tai ehkä jopa paremmassa kunnossa ulkoisesti, kuin ennen lapsia vuonna 2013.

Tästä kuvasta tajusin että mullehan on kasvanut käteen lihaksia 😀

Tammikuussa tein kuitenkin klassisen virheen ja rupesin tekemään liian raskaita liikkeitä liian isoilla painoilla mun hajonneen kroppaan nähden. Vähän aikaa siinä kärvistelin kunnes (luojan kiitos) tajusin heittää painot mettään ja ryhtyä aktivoimaan pakaraa ihan kehonpainoa hyödyntämällä. Myös vatsojen kanssa palasin sinne syvien vatsalihasten pariin. Nyt 3 kk takana vähän alkeellisempaa treeniä salilla 1-3 kertaa viikossa ja alkaa tuntua että vatsalihakset sekä pakara on edes murto-osan hallussa. (Jos kehityskäyrä jatkuu  tällaisena niin on ihan realistista, että jo syksyllä pystyn ponnistamaan hyppyihin voimaa myös pakaralihaksesta 😀 😀 :D)

Rasvanpolton osalta oli vähän turhankin tehokas kehityskäyrä yläkropan osalta ja luut alkoi kuultamaan ihon läpi rintakehästä vaikka olin jo nostanut ruokamäärää tammikuusta. Tämän vuoksi päätin jatkaa Fitfarmin parissa kesään saakka varmistuakseni, että söisin tarpeeksi, mutta oikeita ruokia.

Tällä hetkellä treenan 1-2 kertaa salilla, joukkueen 1-2 cheertreenit (2*2h) ja mahdollisuuksien mukaan 1 balance tai jooga viikossa. Tällä viikolla ruokamäärät nousi myös ihan jäätävän kokoisiksi  ja olo on kuin syöttöporsaalla, mutta olo kuulemma tästä tasottuu parissa viikossa 😀

Kun valon ja varjon suhde on JUURI oikea mä erotan mun vatsalihakset 😀

Ehkä kaikista omituisinta tässä kaikessa on, että mä alan ymmärtää sellaisia elämäntapa fitness ihmisiä 😀 Koska tää olo on vaan loistava(paitsi just nyt, kun oon ihan turvonnut), kun syö terveellisesti ja urheilee. Se mitä kans oon tässä itselleni konkretisoinu niin tosiaan aika moni asia on mahdollista saavuttaa, jos vaan haluaa tarpeeksi ja on valmis tekemään sen eteen töitä. Aikaisemmin mä oon keskittynyt enemmän haluamiseen kuin varsinaiseen työskentelyyn 😀 ;D

Iloa ja energistä kevättä, Toivoopi Tuuli-Elina

Nykyään tulee tosi paljon aktiivisemmin päivitettyä instaa joten otappa seurantaan myös mun tili tuulielina.r
…ja pahoittelut tämän tekstin lukuisista kirjoitusvirheistä..Kati on laivalla niin se ehtinyt oikelukea 😀

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.