En ookkaan ihmisraunio!

Kolmen viikon Moodmetric-kokeilu on päättynyt ja vaikka alkuun näytti tosi pahalta, niin selviydyin kutakuinkin kunnialla 😀

Ensimmäisen viikon ajan tulokset oli kaameata luettavaa: yöt mentiin stressikäyrä korkealla ja päivät menikin sitten toipuessa! Kyllähän mä jo etukäteen tiesin, että oon väsynyt, mutta kun ihan visuaalisesti näki tulokset, niin se herätti pohtimaan mitä asialle voisi tehdä.

Ensimmäisen viikon päivä ja yö


Ensin piti tietenkin tunnistaa syyt huonoihin öihin. Pitkällisen pohdinnan ja päättelyketjun tuloksena löysin niinkin kosmiset syyt ongelmiini, kun huonosti nukkuvat lapset ja KERROSSÄNKY! Tadaa!!! Ensimmäinen aika selviö, mutta jälkimmäinen pääsi yllättämään. Jotenkin mieleni perukoilla onnistuin stressaamaan, että Tuukka tippuu yläsängystä…tai että yläsänky romahtaa Juusen päälle…tai että koko laitos kaatuu. Eli silloin kun en hikoillut lapset kainalossa meidän makkarissa, pelkäsin, että ne kuolee omaan sänkyynsä. Nice 😀


Ei muuta, kun sänky osiin ja lapset nukkumaan. Meidän makkariin roudasin sängyn viereen patjan, johon lapset sai hiippailla yön aikana. Samassa rytäkässä Juusenkin kuukauden kestänyt “ikävöin äitiä öisin” -vaihe lopahti ja yöt rauhottu 100 kertaa paremmaksi. Myös Moodmetric reagoi muutokseen ja käppyrät alkoi näyttää jo normaalilta kolmannella viikolla.

Melko normaali yö 😀
Vain yksi sängystä nousu 12 jälkeen


Onneksi seuranta kesti sen kolme viikkoa, koska ensimmäisen viikon perusteella aattelin, että mun kroppa on aivan hajalla ja jos ne tulokset olis annettu jollekkin analyysiin, tuskin kauheen terveen papereita olisin saanut 😀 Kolmen viikon ajalta tuloksia tarkasteltaessa kokonaisuus näytti ihan hyvältä…tai uskoisin, että omaan verrokkiryhmään verrattuna aika normaalilta.

Tässä muita mielenkiintoisia havaintoja kolmen viikon jaksolta:

– Työ ei oo mulle ollenkaan stressaavaa. (Pitäisikö tästä olla huolissaan 😉 )
– Junamatkat on mulle palautumisen hetkiä, kun taas autolla ajaminen sressaavaa.
– Stressaavimmat hetket on lasten kanssa julkisella paikalla liikkuminen 😀 Tämä on sekä positiivista, että negatiivista stressiä, koska musta on ihanaa mennä lasten kanssa joka paikkaan, mutta luonnollisesti vaaran paikat lisääntyy.
– Lasten pienetkin onnettomuudet ja keskinäinen tappelu nostaa stressikäyrän tappiin nanosekunnissa, mutta käppyrät laskee aika nopeesti

Seuraavaksi alan kehittää itseäni meditoinnin muodossa 😀 Aina junamatkoilla yritän rauhoittaa itseni 10 minuutiksi vaan olemaan ja kuuntelemaan kehoa…saas nähdä mitä siitä tulee!

Terkuin, Tuuli-Elina

Lisää kuvateksti

 

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.